torstai 5. huhtikuuta 2018

Sähköä, säärikarvoja ja kirja-arvonta

Wiima: Tekevälle sattuu?
Joo, todellakin sattu.
Äippä taimetti tomskuja Kopperossa,
se on semmonen piäni monitoimikodinhoitohuane,
ja mä olin tiätysti apurina.
Hoksasin punkeutua kaappien alle,
ku siäl oli sopivasti 15 senttiä tilaa.

Auts!
Hirmee kolina ja huuto,
sillä minä huusin kaapin alla ja äippä kaapin eessä.
Äippä onki mut pois siältä kaapin alta
ja mötkähti lattialle mahalleen kattomaan,
miks mä rääkäsin.
Herranjestas, huutaa äippä.
Tääl on sähköjohto roikkumassa,
huutaa äippä viäl lujempaa.

Mähän suarastaan rakastan sähköjohtoja,
jotka kyl on harmikseni piilotettu,
mut eihän meijän köntysäippä oo koskaan maannu 
Kopperon lattialla kurkkimassa kaapin alusia,
että olis hoksannu siällä olevan tommosen vaaranpaikan.
Iskä laitto vankat lankut esteeks.
Se siitä sitten.
Mut olisittepa nähneet äipän naaman,
oli kyl jännän näkönen ja värinen,
peikkomaisen säikähtänny.

 

Koiramamma tuli kyläileen
ja hän totes, että kuule Wiima, 
noi sun tassut on ku nallekarhulla.
Nypitääs niitä vähän siistimmiks.


Joo, mun säärikarvat sai kyytiä.
Ny mulla on piänet ja siävät tyttökoiran tassut.
Ylhäällä ennen  ja alhaalla jälkeen kuva.


Ensku tuli viikottaiselle kyläilyreissulleen.
Meil oli kivaa, ku äippä nakkeli palloja ja Ensku kuvas.


Ja sitten siihen kirja-arvontaan.
Äipän plokissa on käynnistynny Metsänpeitto nimisen kirjan arvonta.
Kantsuu osallistua ja onnee arvontaan!


14 kommenttia:

  1. Olipa lähteltä-piti-tilanne, onneksi et ehtinyt purra sähköjohtoa.
    Hienosti sheivattu säärikarvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, Liinukka ja Nero, tota noin niin, purinhan minä, siin oli semmonen mukava sokeripala päässä, suunmukanan. En oo enää nalletassunen tyttö.

      Poista
  2. Hui kamala, mikä tilanne! Onneksi ei käynyt pahemmin. Ehkä opit nyt, ettei sähköjohtoihin ole koskemista? Meidän Emäntä hoiti sähköjohtoihin tutustumisen siten, että ajoitti kamalan rääkäisyn jo sähköjohdon katsomiseen. Roni ei koskaan koskenut johtoihin ja Lucy kerran. Toki meilläkin johdot oli piilossa niissä paikoissa, joissa meitä ei valvottu. Tai ovat vieläkin sillä alueella, jossa vietämme päivät kaksin, vaikkei johdot ole vuosiin kiinnostaneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ja Roni, Myrsky sai aikoinaan melkosen tällin, Tuisku ei ollut yhään kiinnostunnu sähköjohdoista, mut mulle ne kyl maistuu. Täh? Pitäskö tosta säkäristä jotain oppiakin???
      Juu, pitää tosiaan olla turvallinen ympäristö. Meilläkin on sähköjohdot suajattu esteillä, paitti ei tämä, kun ihmiset eivät osanneet arvatakaan, että kaapin ALLA vois roikkua sähköjohtotöpö vapaana.

      Poista
  3. Meinasit sitte ottaa sähköpermanentin? Ei oikeasti kannattais. Pentuna minuakin kiinnosti johdot, mutta ne piilotettiin jalkalistojen taakse rempan yhteydessä ja loput koteloitiin. Ei ole enää kiinnostanut kuin lattialampun katkaisin. Siitä saan tassulla painettua eukolta lukuvalon pois ;)
    Hienot on nyt neitotassusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pappa, jaahas, oon siis sulta perinyt noi johtotehtäväkyvyt. :)
      Ootpa taitava ku osaat sammuttaa kytkimestä valot, tiäkkö kuule, mä osaan soittaa kelloo, semmosta millä kututaan hotellissa pikkolopoika paikalle.
      Pitäähän sitä siävällä tytöllä olla sipsutassut.

      Poista
    2. Hihi, saattaa olla sukuvika tuo johtoihin sotkeutuminen. Mutta toihan on kätevä taito, kellon soittelu! Kuinkahan saisi eukon hankkimaan sellaisen kellon tänne? Voisi pitää palvelijan liikkeessä. Istuminenhan on tutkitusti haitallista ihmisille ;)

      Poista
    3. Joo, Pappa, siit kellosta lähtee kaikuva ääni, joten varmalla tulis vipinää vilttitossuihin. :)

      Poista
  4. No huh! Onneks ee käännä huonosti tuossa johtohommassa! Elä hyvä tyttö nyvi semmosiin...tulloo iso itku niistä. Ee piä ottoo johtohommija ihan nuin kirjaemellisesti. Ee ihme etton äepällä värj vaehtunna nuamalla.
    Kyllä on nyt nätit käpsät nätillä tytöllä :) Vaekkee nissä nalletassuissakkaa mittää huonoo ollunna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, itku ja parku tosiaan tuli, niin multa ku äipältä, ja hirmee säikähys. Iskäkin otti piänet kiarrokset.
      Eikös ookin somat tassut!

      Poista
  5. Jospa se oli viimeinen mahdollisuus johtotehtäviin. Onneksi ei käynyt mitekään hullummasti. Lopulta ne johdot lakkaavat kiinnostamasta, jolloin voi antaa vaara ohi-merkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä noi meijän ihmiset oottaa hartaasti, että mun kiinnostukseni johtoihin loppuu, Tita.

      Poista
  6. Olipa sinulla Wiima jännittävä seikkailu siellä Kopperossa. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Meidän Pimu-vainaa rakasti myös pentuna sähköjohtoja. Liikaakin.

    Iloista menoa teille ja isot terkut Typyltä ja Hipulta!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typyn ja Hipun emäntä ja Tytöt, noi sähköjohtotehtävät olis kyl syytä unohtaa, ku käyvät kuanon päälle. Hyvä ettei tullu kestokiharoita. Terkut!

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!