torstai 18. tammikuuta 2018

Ramppeja ja lumi-iloja

Istu ja oota!
Oota ja istu!
Anna jo!


Maiskis, maiskis... mums, mums...


Ensku teki selkävaivaselle Myrskylle rampin alapihan portaisiin.
Matsku on vesivaneria, ja liukuesteena on nypyliäistä terassimattoo.
Noi ohjausesteet on tilapäiset,
tulee matalammat, että ihmiset pääsee niistä helpommin yli.

Kuka testas rampin ekana?
Kuka oli rohkelikko?
Joo, ei ollu Ensku, vaik siltä vähän näyttää.
Rohkein oli tiätty Wiima.
Tuisku pualestaan rääky puali iltaa joko rampin ala- tai yläpäässä,
äippä yritti houkutella nameilla ja vaikka millä,
ei vaan löytynny sinniä eikä kanttia.
Lopulta Tuisku syäksy, kuin kelkkailija ränniin,
ja pääsi kotiin.

 

Sisälläkin on ramppi.
Tommonen metrinen muavinen,
jossa on pohjana liukuestematskuu.
Ahkerin käyttäjä on,
ei tuu kelleen yllärinä,
tiätty Wiima.
Ny sekin pääsee sohvalle auttamatta.

 

Wiima: Voi juupeli, ku oli hianoo herätä aamulla,
ku pihalla oli pehmonen kerros lunta.


Käytiin jo pimeellä peuhaamassa veikkojen kanssa pihalla.


Mun pitää viäl vähän patvia, että papan takki on sopiva,
mut onneks ulkona on ny sopusan lämpöstä,
eikä tuulikaan tuiverra nurkissa ja niskakarvoissa,
joten takit ja nutut on tarpeettomia toistaiseksi.


tiistai 16. tammikuuta 2018

Ulkoiluja ja temppuja

Wiima: Arvatkaapa, kuka on meijän perheen säänkestävin koira?


Joo-o, meikäprinsessahan se on.
Tuiskua joutuu vetämään perässä pulkkana,
ja Myrskyä osan matkaa kantamaan.
Eipä tarvii tätä tyttöö!


Mä oon reenannu kovasti erilaisia temppuja.
Siivous sujuu jo vaivattomasti,
mitä ny äippä ähisee ja puhisee.
Tota soittokelloo mä vielä vähän ihmettelen...
Mut osaan jo monta temppua, niistä tulee myähemmin videoo:
- istun
- odotan
- tulen luokse ku vihelletään
- annan tassua
- osaan tulla syömään, ku sanotaan ruoka

Olen nokkela tyttö!

 

Ensku ja Riitta kävi sunnuntaina.
Lämmitettiin Enskua, ku hän köllötteli sohvalla.
Keskiviikkona Ensku tulee tekeen ulkoportaisiin luiskan,
kun Myrskyn selässä on todettu rappeutumia,
eikä se sais enää pomppia portaissa.
Äippä tilas muavisen luiskan sohvan eteen,
ku hyppiminenkin on Myrskyltä kielletty.


Koiramamma toi vanhan puseronsa,
minkä hihoista ja selkäkappaleesta äippä tuunas mulle pullovereita.
Párek-papan punanen nuttu on viäl pikkasen tilava.


Ja viälä, että tää Hennan monta vuatta sitten tekemä mäyräkoirataulu oli enne.
Taulussahan on selkeesti tyttökoira.
Joo.


perjantai 12. tammikuuta 2018

Kiva kun on kivaa

Joo.
Meil ei oo varsinaisesti mitään asiaa,
eikä mitään ihmeempiä oo tapahtunutkaan,
kuhan tultiin esitteleen äipän napsimia kuvia.
Hän kun testaa uutta kameraansa.
Niinpä me sitten pinkastiin pihalla ylä- ja alamäkeen,
pallon perässä ja toistemme perässä,
ja näin saatiin kivasti äippä melko tyytyväiseks.

Pontevaa perjantaita teille kaikille!








keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kiitti ja muiskut

Wiima: Mitä mitä mitä?
Mulleko?


Kortti isäpapalta?
Oho!

 

Onko samaa näköö?
No on, joo.

 

Kortin takana luki:
Wiima-tyttärelleni 2018.
Onnea elämääsi!
t: Párek-pappa

Kiitti ja muiskut!


Ai joo, mua on huijattu.
Kävin eilen ell:illä rokotuksilla,
ja ei se ollu ihan niin kiva paikka ku on mainostettu.
Pikkasen piti vinkasta,
jollon ell:i väitti mua herkkänahkaseks.
En tykänny.
Mut kävelystä tykkään kovasti.
Oon oppinu istumaan ja odottamaan,
pari muutakin temppua on harjotuksissa...


maanantai 8. tammikuuta 2018

Rokotuksia ja muuta mukavaa

Wiima: Terppa!
Tämä tyttö menee huomenna eläinlääkärille rokotuksiin.
Yhtään en tiedä, mitä tarkottaa,
mut varmasti jotain tosi kivaa.
Ootan innolla.


Toi isopäinen, vain kuvassa, 
oikeesti Tuiskulla on piäni pää,
ei oikein vieläkään tykkää musta.
Se on rökittänny mua joka viikko.
Onneks Myrsky-veikka hoitaa mua.


Hmm... ketähän mä muistutan...
Ei oo omena kauaks puusta pudonnu, totes äippä.


Valjaat on tosi jees.
Olen käyny tutkimassa etupihaa,
piipahtannu postilaatikolla ja
sitten me käytiin porukalla Saaren kansanpuistossa.
Voi hyvänen aika, kun oli pajon tuaksuja ja tunnelmaa!


Ja, joo, mä kävelen vaan ihan lyhyitä matkoja,
kun noi ihmiset ei ymmärrä,
että mä oon jo ISO tyttö.


perjantai 5. tammikuuta 2018

3 kk ja 2,75 kg sekä ekat valjaat

Wiima: Sori, mut hei, minä täällä taas!
Täytin tänään 3 kuukautta,
saa onnitella ja lähettää suukkoja.
Olen kasvanut hurjasti,
sillä kuukausi sitten painoin reilut 1,6 kg ja
nyt tätä ihanaa suloisuuttani on melkein 3 kiloa.

Veliveikkojen kanssa ollaan palloiltu ahkerasti.
Puitten alla on vihreää ja märkää,
mut ei se mun menoa haittaa,
eikä Tuiskunkaan,
mut Myrsky on semmonen sipsutassu,
että se nostelee käpäliään ja näyttää surkeelta.



Mä sain tänään valjaat.
En yhtään tykänny pannasta,
tai tykkäsin siihen saakka,
kun remmi kytkettiin kiinni.
Nää valjaat tuntuu ihan kivoilta.

Käytiin kahessa lemmikkipuadissa,
ja mä tervehdin myyjiä reippaan ystävällisesti,
enkä yhtään hätkähtänny melua enkä liikennettä.
Tosin kaupungilla olin mun kantorepussa,
ja tarkkailin sieltä maailmaa.

Lompsikaa loppiaisena luontoon!

 

tiistai 2. tammikuuta 2018

Reipasta menoa ja meininkiä

Veikeä silmänisku alkaneelle vuodelle!

 

Wiima: ISOT pojat nukku äipän vieressä peiton alla
uutena vuotena.
Arvatkaapa kuka nukku omassa kopassaan?
Joo, meikätyttöpä hyvinkin.

 

Vanha vuasi vaihtu uuteen,
mut en mä ainaskaan huamannu mitään eroo.
Yhtä ilosesti oon veikkojen kanssa painaltannu pihalla.

 

Sisällä oon veikkojen harmiks innostunnu luista,
omista ja veikkojen.
Välillä tulee pikkasen sanomista...
Säät on suasinu,
sillä on ollu just sopivan leutoo leikkiä ulkona.

Riamullista menoo ja vuatta kaikille!