sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Musta Möökö

Tuisku: Ai kamalaa, mitä tapahtu!
Oltiin käppäilemässä ihan muinakoirina,
ku puskista paukkas tiälle musta Möökö.
Lappis, sano äippä.
Minähän äidyin parkuun ja 
huutaan niin että mäki raikas.
Äippä meinas saaha sydärin.
Juu, ei se Möökö ollu ilkee eikä ärhäkkä,
mut säikähin ihan tosissani.
Ny mulle jäi sitten pelkovaihe päälle,
pälyilen viäl enemmän ku ennen ja
väpsähdän varjoja ja silleen.

Köllöttelin illalla äipän viäressä sohvalla,
ku jotain paukahti ulko-ovella,
mä rupesin vapiseen ku haavanlehti.
Aikasemmin en oo pelänny kovia ääniä,
en ukkosta enkä uuden vuaden raketteja.
Saas nähä, miten jatkossa, tuumas äippä.

Perhepotretti,
äippä kyl väitti että tää on mun selvhie.


Lauantaina oli näin komee keli.


16 kommenttia:

  1. Voi Tuisku, mä ymmärrän sua niin kybällä! Sen raatelun jälkeen mä olen pelännyt irti olevia koiria ja äippä kyllä aina muistuttaa niiden koirien ulkoilijoita asiasta hieman vähemmän ystävällisesti. Yrittää kyllä naamioida asiansa muka mukavaksi, mutta kun me koirat emme saa olla irti, kun metsästyksessä ja koulutustilanteissa. Niitä ei juurikaan täällä kaupungissa voi kumpaakaan harjoittaa. Ja mustat koirat on ihan hirveän pelottavia! Toivottavasti kuitenkin pääset pelostasi ja rohkaistut taas tutkimaan uusia paikkoja! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka, juu-u, kiitti sympatiseerauksesta ja onneks tää lappis ei käyny kimppuun, semmostakin ollaan koettu ja sähän sait hampaasta ihan hualella, hui. Yritetään olla rohkelikkoja, niin sä ku mä.

      Poista
  2. Voi sinua parkaa! Tiedetään just, miltä sinusta tuntuu. Ja etenkin Lucy-neiti. Nimittäin kaikki äkkiä haukkuvat, yhtäkkiä ilmestyvät koirat on ollut ihan superhyper pelottavia syksyn jälkeen, kun ne jättiläiskoirat hyökkäsi meitä kohti ja puri seurassamme olleita Ninniä ja Roosa-tätiä. Tänäänkin jäi lenkki vähän lyhyeksi, kun Emäntä ei jaksanut kiskoa ympärilleen pälyilevää Lucya pidemmälle. Toivottavasti selviät kuitenkin kammotuksesta! Pelko ei ole mukava olotila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucy ja Roni, ja etenkin Lucy-neiti, voi että, sullekin jäi tommonen ikävä kammo jättiläiskoiria kohtaan. Mä niin ymmärrän sua! ❤❤❤

      Poista
  3. Toivottavasti menee pelkotila ohi ja voitte taas koko porukka rentoutua lenkillä. Ei ole kivoja tollaset puskista juoksevat yllätykset.

    VastaaPoista
  4. No voehan kehvelj että sattu tuommonen möökö tulemmaan! Kyllä sevuan jäläkesä jättää. Minnäe oon lenkillä semmonen tuakseppäen kuikuilija. Ja jokasuuntaan. Ku pentunä issoo kuorma-aatoo säekähin. Ku piäsj pienellä tiellä yllättämmään. Ja ne isot koerat on vahittava kansa varulta. Vaekkee tulisj ku kerran kuussa semmonen vastaan.Ku sillon toesena kesänä se yks tulj aejjantuakse riehummaan. Että kyllä ymmärrän miltee tuntuu sinusta Tuisku! Onneks sullon toprakka veljmies mukana lenkillä. Tuntuu turvallisemmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iivari, totta turiset eli Myrsky kyllä on torhakkana puolustamassa, liiankin hanakasti, jos meijän äipältä kysytään. Meijän lauman heikoin lenkki on äippä... Reippaillaan!

      Poista
  5. Voihan kurjuuksien kurjuus. Sanos sille äipälle, että nyt äkkiä kaikenlaisia herkkuja syöttää sulle - kyllä tuommoisesta pitää jotakin korvausta saada (ja jos ei muualta, ni äipältä). Harmillisia tuommoset säikäykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimmi, ny kyl puhut täyttä asiaa eli lohtunameja jakoon ja runsaasti. Joo.

      Poista
  6. Mustat isot koirat ja kaikenväriset lyhyt- ja pitkäkarvaiset labbikset on syytä varmuuden vuoksi haukkua aina ja kaikkialla. Palvelijatar on eri mieltä, mutta Sehän ei muutenkaan tajua mistään mitään. Minusta labbikset on epäilyttäviä, olevinaan niin mahdottoman lauhkeita ja ystävällisiä. Eihän sellaisiin voi luottaa! Ja taas Palvelijatar puistelee päätään ja kohottelee kulmiaan aatoksilleni.
    Mutta eteenpäin vain häntä korkealla ja katse terävänä, kamut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Párek, kyä varsinkin isot ja tummat koirat on mörömäisiä, ei voi mitään tunteille, ku pelottaa ni pelottaa. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

      Poista
  7. Voi kurjaa, pelästyminen jättää jälkensä. Onneksi mörkö oli kuitenkin kiltti. Toivottavasti rentoudut mukavissa pallopeleissä ja unohdat ikävyydet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, joo-o, sitä ku ei koskaan tiiä, että onko se koira vaan utelias vai onks sillä kamaluudet miälessä. Meillä ku on kokemusta enimmäkseen noista hyäkkäävistä, valitettavasti. Reippaillaan ja terkkuja Nerolle!

      Poista
  8. Voi ei! Toivottavasti pelkotilat helpottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, samaa toivon mä ja kotiväki, on meinaan rankkaa meille kaikille.

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!