sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mustit Mustialassa

Käytiin eilestään reipastelemassa Mustialassa.
Oli koree keli.
Näytettiin iskälle se poukama,
josta äippä nappas meistä sen ekan sääpoikakuvan.
 Lenkuroitiin mettässä ja ihailtiin rinkoo.
 Iskän varjo oli niin pitkä,
ettei mahtunu kuvaan.
Huamenna on marraskuu,
äippä kaivelee jo meijän villapaitoja esiin.
Yhtään ei olla innostuttu aiheesta.
Joo ei.
Mut oikeen reipasta ja hauskaa päivää kaikille,
villapaidoilla tai ilman!

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Tuuli tuivertaa ja tonneittain juttuja

 Ihan pikkasen tuullahojottaa, 
ku meijän korvatkin kulkee meijän eellä. 


Ny tuli täys tonni täyteen eli
tää on 1000. jutska.
Melko päheetä!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Plokitarinoita 12.10.2010 alkaen

Tos otsikkossa on tärkee päivämäärä,
sillä sillon meijän Pyry-pappa alko plokata. 
Joo.
Vuadatuksen plokiin, Pyryn pihapiiri,
kerty 304 juttua ja 3776 kommenttia.
Nyt on juhlan aika,
sillä tää juttu on 999. kirjotus.

Pyry-pappa siirty ajasta ikuisuuteen maaliskuussa 2011.
Kesällä paikalle tassutteli Myrsky
ja seuraavana vuonna Tuisku.
Tästä pääset kattomaan meijän kuvia.

Ploki muutti tänne Bloggeriin, kun Vuadatus tökki,
ja nimeksi tuli Myrskyn ja Tuiskun pihapiiri.
Eka juttu kirjotettiin 2.7.2012
Tästä se alkaa...

Tässä on Pyry-papan eka juttu:

Matkani Virosta Suomeen

Moikkelis koikkelis! Niin kuin kaikki hyvät muistelut alkavat, niin on palattava ajassa taaksepäin eli pentuaikaani. Olen jo 15-vuotias ja onneksi aika haalistaa tapahtumat, mutta yritän tässä kaivella muistini sopukoista hajatelmia.
Muistan pitkän automatkan, joka alkoi Virosta ja päättyi parkkipaikalle Suomeen. Takakontti avattiin ja siinä minä sisarusteni kanssa tihrustelin päivänvaloa. Häikäisi ja pelotti. Pelotti ja häikäisi, joko minä kerroin että pelotti. Eikä tietokaan emosta, vähän ihan rintaakin ahdisti ja nälkäkin oli.
Ystävällisen näköinen täti ja hänen pieni poikansa valitsivat minut. Ajattelin, että jee, vihdoinkin ruokaa. Mutta tätä onnea ei kestänyt kauan, vaan minut kuskattiin viikon kuluttua eläinsuojeluun. Muka pitovaikeuksien vuoksi. Se on kukkua! Kyllä sitä jokainen muukin pikkukoira pissii ihan varmasti lattioille. Ja aiheutan muka allergiaa. Johan pomppas! Ei näin pieni ja hyvän näköinen miekkonen voi aiheuttaa muuta kuin iloa, väitän minä.
Noh, mutta lähtö ja häätö kuitenkin kävi. Oli perjantaipäivä ja onneksi koirahoitolassa sattui olemaan paikalla täti, joka lupasi ottaa minut hoitoihinsa viikonlopuksi. Sitä viikonloppua on kestänyt nyt siis 15 vuotta. Aivan! Tällä pojalla kävi onnen pulla. Ja nimikin vaihtui siinä hötäkässä Pekosta Pyryksi. Ja tämä koiruus on kyllä pannutkin nimensä mukaisesti tuulemaan, on tullut jäitä tupaan ja lunta porstuaan. Haluatko kuulla miten tarinani jatkuu? Olen tehnyt paaaljon piha- ja puutarhahommia äipän apurina ...
 
Näissä kuvissa olen nuori ja notkea. Pitääkö jokaisesta lapsesta (lue koirasta) panna albumiin kuva, jossa kuvattava on nakkesillaan, tekemässä jotakin epämääräistä tai kuten minä tyttömäisesti pissillä? Opin kyllä myöhemmin nostamaan koipea mallikkaasti.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Suareissu (ja taas oltiin telkkarissa)

Oho!
Kuulkaas kummia.
Me oltiin taas telkkarin sääkuvassa.
Tuas mennä köpötellään Enskun kaa.
Äippä on lähettänny uutisiin kaks kuvaa ja
molemmat on ny näytetty tellissä.
Varmalla vaan sen vuaks,
ku me ollaan kuvissa komistuksena.
Joo.


Käytettiin äippää ja Enskua sualla.
Torronsualla.
Siäl on pitkospuita,
mitä pitkin tassutellaan,
ku muuten käpsät ja kengät tulis märiks.


Oltiin tattispalana koko ilta,
sillä käppäiltiin sualla melkkis kolme tuntii.
Tuisku jo väsy välillä, ja Enskun piti kantaa.


Vähän kuiteskin plutattiin,
vaik sua oli harvinaisen kuiva,
ku piti väistää vastaantulijoita,
joita muutes olikin paljon.
Lomasesonki.


Tuisku: Kui sä et purase kiältäs?
Myrsky: Tää on taitolaji.

 


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Möksällä reipastelemassa

Käytiin taas Enskun möksällä reipastelemassa.
Niisku-neiti nökötti pankon päällä ja loi meihin halveksivia katseita.
Ei paljo uskallettu haastaa sitä,
ku kateilla on tunnetusti liukkaat liikkeet ja terävät kynnet.


Löydettiin hirven ja peuran jälkiä,
ja joo, kyä myäs susihukkasen tassunpainalluksia.


Enskulla on tarjolla sorkkajaloille porkkanoita ja suoalanualukivi.


Tämmönen sarvipää oli käyny syämässä porkkanoita 
muutama tunti ennen meitä.
Kuva on Enskun riistakamerasta.


lauantai 15. lokakuuta 2016

Mitäs siit arvelette?

Ny se on nakerrettu luettu, 
(meijän) Helin uusin kirja meinaan.

Noh, ku meitä tituleerataan (itte kyl keksittiin toi)
Valtakunnan Ylimmäisiks Helikirjojen Koira-arvioijiks,
niin täs ny rinta rottingilla arvioitellaan.
Joo.

 Kirjan ulkonäkö, tuaksu ja maku oli kohillaan.
Tuattajan kissa, Neito Nemo, oli jättänny kirjaan omat hajustepostauksensa.
Tykättiin. Ihan noista kaikista ominaisuuksista.
Joo.

Kirjas seikkailee kaks tätsyä, Sylvia ja Tuija.
Toinen näyttää Hemulilta, eli on pitkänpuikee,
ja toinen on niiku meijän äippä
miten sen ny kohteliaasti ilmottas, matalanläntä.
Tapahtumapaikkana on ammoin rakennettu seurojentalo,
johon kaksikko on paennu ystäviä ja sukua
viättään Tuijan 70-vuotissyntsiä, ja pitään keskenään runoiltaa.
Nää daamit on kyl värikkäitä persoonia.
Niitten autoillakin on nimet,
Reetu ja Vanhapassska (joo, kolmella ässällä).

"Kiisselinpunaisen esiripun katveessa,
lakritsinmustan näyttämön leveällä patjalla
nähdään kaksi jännityksestä hervotonta hahmoa."

Laulava patja?
Tota kohtaa me ei täysin ymmärretty,
ku se oli joku Markku
ku laitto patjan laulamaan Sylvian kaa.
Äippää kyl toikin kohta nauratti.

Mut noin koosteena voitas määritellä,
että kirja on täynnänsä värikästä sanailuu,
ja on taattua helilaaksosta,
sopii nauravaisille ihmisille iästä riippumati.
Joo.
Ai niin, ja präntti on isoo,
että näkee lukee vaikka ilman prillejä,
totes meijän äippä.
Kirjas ei oo tällä kertaa yhtään mäyräkoiraa,
mut ei se himmennä kirjan laatua.
Joo ei.

Kuanokirjasta poimittu:

Heliltä: "Enimmäkses mun lukijat o ihmissi, mikä sopi mul hyvi, ko ihmisen kiäl o mul selkkiä. Mut mont vuat jo lukijoitte joukos o ollu myäskin 2 mäyräkoira, Myrsky ja Tuisku. Ne o ensmäset mun tiätämät lukijat, mitkä otta hammastuntuman Sylvia&Tuija-kirjoihi. Niitten kotosivut on kuulemma yks Suamemaan luetuimppi lemmikkiblogi, en ihmettel, hauskoi veikkossi."

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Helikirjapostii

Saatiin postii.
Eikä mitätäahansaturhanpäivästä postii,
vaan kirjapostia Heliltä.
Helipostia.
Siis runoilija Heli Laaksoselta.
Joo. Aatelkaa!
Ihan oli meijän nimet präntätty kuareen:
Myrsky ja Tuisku.

 Voi olla paljo mahollista,
että ollaan maailman, ainaskin Suamen,
tota noin niin,
ainaskin Tammelan ainoot mäyrinkäiset,
jokka on saanu kirjapostia Heliltä.

Kirjan nimi on Sylvia, Tuija ja laulava patja.
Käheetä.
Mekin tykätään pötkötellä patjalla.
Meil on ihan oma ruskee samettipäällysteinen patja
olkkarin ikkunan eessä.
Se patja ei tosin laula,
mut me kyl haukutaan lauletaan.

 Kirjailija oli ihan itte piirustannu syrämii,
toivotuksii ja tituleeras meikämäykkyjä
"Vinkuvan Tuule Koirakavereiks".
Ny ollaan ihan satatuhattatriljoonaa varmoja,
ettei muille oo tommosta nimee annettu.
Joo ei.
Ei ees Tammelan ulkopuolisille mäyrinkäisille.

Ny me lähetään lukeen!
Selostetaan sit myähemmin,
mitä kirjas tapahtu.
Syränlaului...

Ai joo, Tuisku jo vähän innonpuuskassa nakersi kirjaa.
Haittaakse?

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Saavikaupalla

Tiiättekö sanonnan, että saa jotain kukkurakaupalla?
Aivan. 
Mikään määrä ei oo vissiin tarpeeks kukkura meijän äipälle.
Joo ei.
Nyt piti saaha saavillinen pelakuita.
Ja viäl ilmatteeks.
Tosta määrästä luulis vähän aikaa olevan äipänkin suu muikeena.


perjantai 7. lokakuuta 2016

Ruskariamua Karkin kaa

Olipa oikee ilopäivä eilen, ku Karkki tuli käväseen.
Juu, arvasitte ihan nappiin, eli palloiltiin.
Äippä veisteli, että otsikos olis sopinu paremminkin
ryskettä ja riamua Karkin kaa.
Se ja sama, meinaan meillä oli tosi lystikästä kolmistaan.


Ehkä ei oltu ihan koko ajan herrasmiäskoiria,
vaan siapattiin pallo heti ku saatiin kiinni,
ja välil suarastaan napattiin pallo Karkin kuanon eestä.



torstai 6. lokakuuta 2016

Vetoleikkejä

Luiro on osottautunut kestäväks ja sitkeeks lelkuks.
Se on vetoleikeissä ihan lyämätön.
Tosin se on muuttunu äänettömäks,
sen vinguttaminen oli kyl käheetä,
mut onneks meistä lähtee edelleen murinaa ja pörinää.


Arvaa kumpi voitti?


 

Tänään on ilotorstai, sillä Karkki tulee kyläileen ja pelaan palloo meijän kaa.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Haukuttiin ihan sikana!

Ööö...
Haukuttiin sikaa.
Ööö...
Haukuttiin sikana sikaa?
Meiltähän tämä käy.
 Täs on meijän vakkarikyttäys... ööö... vakkarihavainnointipaikka.
Me seurataan, tähyillään, valvotaan ja huomioidaan.
Äänekkäästi, väittää äippä.
 Miten niin, äippä, tulin sun kuvauskohteen eteen?

lauantai 1. lokakuuta 2016

Päivä kuin sekametelisoppa

No joo, kävästiin eilen mettäilemässä Enskun möksällä Renkoossa.
Oli muutes gaumeen tihee vesisade edellis yällä,
tuuli vonku katolla ja ulis nurkissa.
Meit vallan pelotti ja piti päästä äipän viäreen nukkuun.
Hyvin nukuttikin. Meitä. Äippä valitti, että on kuhma,
ku me oltiin pötkömuadostelmassa pitkin äipän kylkee.


Mut mettässä säikähdettiin hualella, sen jälkeen ku me 
saatiin vainu meijän esi-isästä, susihukkasesta.
Löydettiin tuare hukan jälkikin.
Sen päälle vasta pelottikin. Meijän äippää, ei meitä.
No, ehkä vähän tuli meikämäykyillekin tutisevan epävarma olo.

 

Ehtoopualella viäl pelattiin palloo omalla
turvallisella ja aidatulla kotipihalla.
Päivä oli sopivan jännä sekametelisoppa.