keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Remmiräyhääjät Ry

 

Pojat yhtenä kuonona: Kuka tästä on kulkenu? Kuka, kuka? Meijän pihalla!
Myrsky: Kuka tual tulee? Kuka, kuka? Meijän tiällä!
Äippä: Tää on kyl ihan yleinen tiä. 
Siältä tulee Esko-mäyräkoira.
Harjotellaan remmiräyhäämistä, tai siis ei harjotella,
tehän osaatte sen jo, vaan harkataan sitä ettei räyhättäs.

 

Tuisku: Eiks tää menny jo kivasti? Ihan pikkasen vaan räyhäsin.
Iskä: Hmm...
Myrsky: Missä ne palkinnot viipyy?
Eikös Anne sanonu siäl koirakoulutuskeskus PiskiPalvelussa
että namppaa pitää lapioida tauotta?
Äippä: Hmm...

 

Myrsky: Et kyllä mulle ala, Esko!
Esko: Kyl täältä löytyy vastusta!
Äippä: Pojat, yritetääs ny sopuilla ja mahtua samoille huudeille.
Hyvinhän tää meni, niiku mäyräkoiraksi.
Otetaan pian uusiksi!

30 kommenttia:

  1. Hyvä, että teillä on harjottelukaveri. Kun mulle tulee se pikkuinen hauvavauva, toivoisin että osaisin sen heti opettaa sillain, ettei räyhäis vastaantulijoille. Edellinen villikseni räyhäsi aina, eikä sitä saanut millään "korjattua". Vain kultaiset noutajat se hyväksyi, kun sellaisen kanssa eleli monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Eskolla on tää sama ongelma eli remmiräyhääminen, joten harkoille on hyvät lähtökohdat. Vähän jo helpotti, osattiin lopulta kulkee pikkasen hillitymmin.

      Meitähän tää räyhääminen ei haittaa, vain ihmiset ovat tästä näreissään. ;D

      Poista
    2. Hyvinhän se meni, ei verenroisketta missään. Hyvä pojat!

      Meillä on nykyisin aika ajoin esiintynyt epäilyttävän hyvää ohituskäyttäytymistä. Nameja ei ole koskaan ollut jaossa, pelkää mutta runsasta kehua ja rapsutuksia vain. Joku on sanonut, että uhoilu laimenee neljän ikävuoden jälkeen. Ans kattoo ny, ei mentäis lyömään vetoa sen puolesta. Aina löytyy niitä, joille on näytettävä paikkansa ; )

      Poista
    3. Joo, näytettävä on ja ääntä pittää olla, että kuuluu kans. :D

      Poista
  2. Remmirähinä on meilläkin valitettavan tuttu asia. Siitä ei meinaa millään päästä eroon, vaikka on yritetty harjoitella. Hauhau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiukkaan tää käyttäytyminen on meihinkin iskenny. Varsinkin Tuisku rähisee lapsille, pyörille ja vaikka kiville.

      Poista
  3. Niin, mutta jos toinen aloittaa, niin pitäähän siihen vastata. Meidän mielestä. Luulevat muuten ihan maitomieheksi. Äippä on eri mieltä, vaikka en ymmärrä, miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja sitten kans niin, että pitää itte alottaa, ettei se toinen osapuoli, että ollaan ihan maitomiehiä. Molempi parempi, vaik äippä väittää, että molempi pahempi.

      Poista
  4. Kyllä kova treenaaminen vaatii nameja! Ei siitä mihinkään pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa! Onko ollu namppaa tarjolla? Ei kuule ole.

      Poista
  5. Pitäähän sitä vieraat nyt ajaa pois nurkista roikkumasta ja metelöimästä. Emmä ainakaan tykkää kun vieraat tyypit häiriköi mun huudeilla. Pitää puolustaa mammaa!
    (Voisimme siis päätellä, että Viipurin Mufilla on pientä ongelmaa remmissä rähjäämisen kanssa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mufi, juurikin noin! Joittenkin pitää olla valppaana ja ilmotettava, että täältä tullaan ja me ollaan Henkivartijoita. Nih!

      Poista
  6. Kyllä Myrsky tietää!
    Namppa vahvistaa toimintaa... ja miksei pientä koiraa muutenkin <3.

    Kaksijalkaisia joutuu joskus muistuttelemaan vahvisteen tarpeellisuudesta. Toivottavasti te - Myrsky ja Tuisku - jaksatte virkistää heidän muistiaan silloin tällöin.
    Aina voitte myös ottaa yhteyttä tänne koirakoulun mäelle. Annan sitten emännälle ja isännälle muistutteluterapiaa ;).

    Ihania syyslenkkejä toivotellen
    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista, Anne! Niin, sä tiädät, että ongelmat alkavat hihnan toisesta päästä, ei siis siitä päästä missä me ollaan. :D

      Poista
  7. Meillä Äippä on sanonu et hän hoitaa huutamisen jos on siihen tarvetta, joten me ei saada huutaa ohittaessa. Joskus se onki älähtänyt vastaantulijoille, jotka päästää koirat flexin nokassa meihin tutustumaan ilman lupaa. Helmi ei paljoa muista koirista ressaa, mut mulla on nuorempana meinannu tulla pissatkin housuun ku on niin karskeen näkösiä tyyppejä tullu vastaan. Kerran Äippä ja Helmi puolusti mua yhdessä, kun semmonen epälyttävä mastiffibodari tuli muristen talon porstuasta meitä kohti. Helmi esitti kuulemma kaikki rauhoittavat signaalit ja Äippä karjas takapuolesta asti pelotuskomentoa! Mulla tutisi paikat vielä kauan sen jälkeenkin, kun se bodari ois kuulemma halunnu syödä mut :/ Nyt mäkin jo tiiän et Äippä hoitaa nää hankalat ohitustilanteet ja suojelee meitä. Me saadaan kävellä aina ojan puolella jalan vieressä kun ohitetaan, ja Äippä sanoo meille kun toinen koira lähestyy et "Anna olla" ja "OHI!". Siitä me aina tiedetään et sitä koiraa ei tarvii noteerata mitenkään ja et toisen koiran omistajallekin kerrotaan et me halutaan mennä ohi :) Jotku ei kato oikeen käsitä näitä ohitussysteemejä, niillä koirat määrää ketä tervehditään. Meillä kuulemma Äippä vaan saa päättää siitä :) Nii ja Helmi ei saa tuijottaa muita koiria ku ne lähestyy meitä, ku se on musta. Se kuulemma pelottaa joitaki koiria, ni Äippä estää riemukohtauksia syntymästä jo etukäteen. Nii se on meille selittäny. Nykyään mä en enää edes vastaa vaikka joku haukkuis mulle kurkkusuorana ku ohitetaan. Sitte Äippä aina kehuu meitä ku ollaan menty sievästi ohi, ja sitä toista koiranomistajaa kuulemma aina vähän vatuttaa kun oma koira on käyttäytynyt niin rumasti. Nii meidän Äippä sanoo :) T: TiuTau Ruoska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tota noin niin, periaatteessa meillä on ajatukset, paino sanalla ajatukset, samoilla linjoilla. Noi ku viäl saatas toiminnaks. Joo.

      Meijän heikoin lenkki on Äippä. Häntä pitää puolustaa. Äippä kyl yrittää esittää reipasta, mut eihän me uskota. Kyl mekin kuljetaan ojanpuolella ja kaikkee semmosta, mut silti homma lähtee heti lapasesta, kun koira tulee vastaan.

      Ollaan kyl ilosia, että teillä menee hyvin. Niin että, kun seuraavan kerran teitä vastaan tulee räyhäreitä, niin ne voidaan olla me. :D

      Poista
  8. Mun äippä ei kans oikein käsitä mun rähjäämistä, mutta hei sitä mää vaan puolustan. Tollanen 150cm sulka päässä oleva äippä ei oo kauheen pelottavan näkönen. Yhtä persjalkanen on ku minäkin. Se ei ossaa äristä ni siks mun pittää yrittää isotella ja pittää vastaan tulevat ruodussa. Mulle ei meinaan kukkaan ala isottelee. Tai yrittäähän ne, mutta mä sanon aina viimisen sanan. Äippä meinaa viedä mua johkii koirakouluun, mut koulua se täsä itte tarttee. Mulla on kaikki okei. Ku vaan ymmärtäs ;)

    Mutta teitä mää Myrsky ja Tuisku vähän pelkäsin. Siks mää räyhäsin. Ens kerralla yritän olla ihmisiks, eiku koiraks. Toivottavasti nährään pian! Mää olin niin väsyny, ku teiltä lährettii. Mutta äippä oli miälissään. Se teki kuulemma meille molemmille hyvää. No mulle ainaki. Mun pitää kehittää mun ketteryyttä, että pärjään Tuisku sun kans ;)

    Esko ja äippä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro Esko ja äippä! Oli tosiaan hyädyllinen reenirupeema. Tuu toistekin. Meijän äipät on jotenkin semmosia suajeltavia. Joo, kyä näin on. Ja mehän hanskataan nää Henkivartijana olemiset. Keh heh. Äänekkäästi.

      Poista
  9. AB lisää tähän mielipiteensä, eli ehdottomasti on alotettava räyhääminen, ettei vastaantulija ehdi ekana!!
    Emäntä kyllä väittää, että Arttukin rauhoittui neljän ikävuoden jälkeen, ihan niinku Párekin emäntä kommentoi, että vois tapahtua.

    Emäntä myös ajatteli kerran aamukireänä ottaa tilanteen omiin tassuihinsa ja ärähti vastaantulevalle ukolle, kun se päästi meidän vihaaman koiransa pitkässä hihnassa ihan nenän alle! Lopputulos oli, että mies kiersi jatkossa kaukaa ja me pojat alettiin karjua kuorossa joka kerta... Että ei kannattais emännänkään ärähdellä, jos tahtoo, että me pidetään kuonot ummessa.

    Terkuin, AB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjensta kuomat! Te ootte kunnon mäyräkoiria, me ollaan niiiin ylpeitä teistä. Joo, ja eikös sitä sanota, että hyäkkäys on paras puolustus?

      On kyllä ihan mahtavaa, että me ei olla, tai siis meijän ihmiset eivät ole, yksin ongelman kanssa. Meillehän tää remmiräyhääminen ei oo ongelmallista. Hyvin osataan ja jaksetaan. :)

      Poista
  10. Joo, hei mäkin voin tulla mukaan räyhäämään, oon nääs ottanu sen tavakseni. Eli ollaan kaikki lahjakkaita tossa hommassa! Mä saatan huutaa lenkille ihan kaikille: mummoille, papoille, tytöille, pojille, yorkshirenterriereille ja irlanninsusikoirille (ja uskokaa pois: yks sellanen pelkäs mua). Ja pimeelle maisemalle. Ja valosalle maisemalle. Mä symppaan teitä, emäntä teijän iskää ja äippää. Niin että symppaukset tasan.
    Ja muiskut kans räyhäprinsessalta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waude, Prinsessainen, tervetuloa Remmiräyhääjät Ry:n täysivaltaiseksi jäseneksi! Sulla on tavat kuten Tuiskulla, vähänkö hianoo. Joo.

      Symppauksia ja tuplamuiskut teille kumpasellekin.

      Poista
  11. Kuullostaapa tutulta tuo teidän touhu. Meilläkin räyhätään Typyn toimesta. Olen analysoinut, että haukkuminen johtuu lähinnä pelosta. Typy ei ole vihainen mutta haluaa esittää ettei ole arkajalkakaan. Muiden nelijalkaisten lisäksi räksyttää pitää ainakin lastenvaunuille ja humalaisille ihmisille. Herkkuja on kokeiltu mutta en jaksa enää taistella. Olen siis luovuttanut; räyhätköön. Ja toivon, että Typykin lopettaa moisen puuhan, kun ikää tulee. Niin kävi Pimun kanssa.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuisku: Sovittas hyvin Typyn kanssa porukoihn. Nimikin alkaa sopivasti samalla kirjaimella.

      Äippä jää odotteleen, että iän myätä mekin sitten tasaannuttais. Antaa vaan ootella, ei mennä lupaan mitään. Terkut Pimulle ja Typylle ja ystävällinen räyh!

      Poista
  12. Paavo jättää polkuoyörät ja ihmiset rauhaan, mutta muille koirille räyhätään. Välillä jo räyhääminen meinasi jäädä, mutta nyt taas uudella asuinalueella pitää kertoa, kuka onkaan se äijien äijä. Että voitaisiin tulla teidän kanssa treeneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tulkaa pois vaan. Kyllä tänne mahtuu harjottelemaan. Siädätyshoitoo, vai mikskä tämmöstä ny sitten vois kuttuakaan. Kyllä mekin pualen tunnin kuluttua oltiin paljon hiljasempia poikia. Joo. Äijäillään!

      Poista
  13. Voi ei pojat...
    Tai ei sen puoleen, ei meilläkään remmikäytös ole lainkaan kehuttavaa.
    Mutta kai se on niin että kai sitä "omaa" aluetta pitää puolustaa(?)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alisa, juurikin näin. Me ollaan kingejä näillä huudeilla. Äippä on kyl ihan eri mieltä. ;D

      Poista

Kiitti kommentista, kamu!