keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Siskoplikan pentukuvia (söpöysvaroitus!!!)

Täs se ny on, Wiima-sisko.


Wiiman nimi on Protaxin Veni.
Sen vanhemmat on Ada ja Párek
(Magik Rainbow Triada X Protaxin Ramiero Riva).

Meijän ihmisväki kehu kovasti kaunista Ada-rouvaa,
se oli heti kiivenny syliin nukkumaan.
Olipa siäl ollu myäs Párekin emo, vanharouva Sofie,
eli pentujen mummi.


Äipällä oli mukana meijän piäni huapa,
joka saatiin vuasia sitten lahjaks Pippi-Lotalta.
Wiima nukku huavalla.
Noh, mehän kovasti nuuskuteltiin huapaa ja
ihmisväen puntteja, ku he kotiutu.
Ai, tältäkö se sisko ny sitten tuaksuu!
Kuulema parin viikon päästä Wiima kotiutuu.
Kyä on jännät hetket tulossa, kaikille.


Ja tässä Wiiman emo ja mummi.


tiistai 14. marraskuuta 2017

Tuulismäen karvakuonot

Meil on sitten ihan maailman parhaat plokikamut!

Aina saahaan teiltä kannustusta ja hianoja kommentteja.
Ny on sitten tupsahtannu roppakaupalla nimiehotuksia,
 ku me huakailtiin, että ku sisko tulee, niin voijaanko enää olla Tuuliset Pojat.
Varsinkin ku nykysteen pitäs olla niin sukupualineutroonia, vai mitä se ny oli.
Joo.

Söpönenhöpönen Elli Karamelli paiskas meitä uusimmilla nimiehotuksilla,
tässä suara lainaus hänen kommentistaan:
"Voi että, pikkuinen siskoplikka tulossa teille! Suloinen "otus" on Wiima, mitä noita kuvia oon katsellut. Tuulinen trio on hyvä, muita vois olla 'tuuliset nakit', 'tuulismäen karvakuonot', 'tuulesta temmatut' tai vaikkapa kielillä: 'windy wieners eli windit wiinerit'. Hommia teillä kyllä sitten riittää, kun koulitte Wiimaa talon tavoille. Tosin siinä voi kyllä käydä niinkin päin, että hän kouluttaa teitä omille tavoilleen ;)

-Elli ja sen emäntä-"


Että meitä on naurattannu.
Ai siitä tulikin miäleemme, että voitas olla myäs
Nauravat Nakit ja Tuulenviämää.
Keh heh heh, ny on pakko lopettaa nää nimet tällä erää,
ku naurattaa nii, että napa paukkuu.
Ellin ehotus, Tuulismäen karvakuanot,
kävis kyllä meille vaikka uudeks plokinimeks.

Mut kuulkaa, tiättekö, että joko me ollaan kutistuttu,
tai sitten meijän äippä ei enää osaa ottaa meistä kunnollisia kuvia.
Siis semmottisia, joissa ollaan päätähtinä,
tosin tästä me taijetaan märistämarista aivan liian usein.
Kattokaa itte!



Tota noin niin, tänään meijän ihmisväki kera Koiramamman,
menee kattomaan Wiimaa,
joten tiados on varmalla gaumee määrä pentukuvia.
Yäk!


tiistai 7. marraskuuta 2017

Puhureitten perhekunta

Tässä pihapiirissä on kohta neljäs Puhuri.
Pyry, Myrsky, Tuisku ja Wiima.
Kolme poikaa ja uusin on tyttö.
Pyry-pappa on jo tuonilmasissa,
mutta me muut yritämme täyttää 
parhaan taitomme mukaan sen tassunjäljet.

Meitä poikia on kutsuttu Puhureiksi ja Tuulisiksi Pojiksi.
Okei, Puhurit voi pitää joukossaan myös tytön.
Mutta entäs Tuuliset Pojat?
Pitäiskö se muuttaa muadikkaaseen sukupuolineutraaliin muatoon?
Wiiman isäpappa ehdotti Tuulinen Trio.

Pyry 1995-2011


Myrsky 2011-


Tuisku 2012-


Wiima 2017-

Tätä kuvakoostetta ei vielä ole,
mutta asia korjaantuu,
kun sisko saapuu joulukuussa.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ruttusukka ja turkin tuuletusta

Tuisku: Oli kivan menokas viikon loppu.
Ai, miks Myrsky ei oo kuvassa?
Meil on vahtimistyänjako.
Myrsky mennä paukuttaa aidanviäreen hakkuun ja
mä jään turvaamaan selustan, ja haukkuun, portaille.
Myrsky: Pyh! Sä jäät portaille,
että pääset äkkiä livahtaan sisälle,
jos vaara yllättää.
Nykkin on selkäkarvas pelosta ihan pystyssä.
Tuisku: Pyh ittelles!
Mä vaan tuuletan mun turkkia.


Käytiin pururatailemassa ja samalla tutustuttiin maastoon.
Löydettiin haasteellisia rinnepolkuja.
Äippä puuskutti ja pysähty ottaan muka valokuvia,
hah hah, halus vaan huilia välillä.


Kyä tyyni järvi on komeeta kattella,
varsinkin ku me ollaan etualalla.


Mut hei, kattokaa meijän Wiima-siskoo.
Se on oppinu istuun,
heti ku kasvattaja kaivaa kameran esiin.
Täydellinen koira valokuvaajalle,
huakii meijän äippä
Äippä, iskä ja Koiramamma menee tutustuun siskoon ens viikolla.

Wiiman oikee nimi on Veni.
Kuva saatiin kasvattaja Maritalta.
Lisää kuvia löytyy Wiiman iskän eli 
meijän kuamakaveri Párekin plokista.
Eiks toi sisko ookin söpöistä söpöin ruttusukka?


lauantai 4. marraskuuta 2017

Aurinkopäiviä

Myrsky: Taas äippä onnistu ottaan musta semmosen kuvan,
jossa näytän ihan syättöpossulta.
Mut hei, mä vannon, että olen ihan normaalirunkonen miäskoira,
äipän järkkärikameran pitkä putki aiheuttaa tommosen harhan.
Joo.
Mut hei, eiks ookin ollu hianoja aurinkopäiviä!


Ollaan oltu ulkona koko päivä,
ku äippä tekee syksypuuhia.
Juu, luit oikein, syksypuuhia.
Nyt vasta hän korjaa kesätavaroita talviteloille.
Meijän äippässä on semmonen vika,
että hän ei käynnisty ollenkaan kylmällä kelillä,
niinpä talvi pääsi yllättämään, keh heh heh.


Onneks ehitään nokostelemaan,
kun viätetään lakisääteisiä ruoaka- ja kahvitustaukoja.



Oikein mukavaa viikon loppua kaikille!
Sopivasti lepoa ja reuhua.


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Höpöttelijä

Tuisku: Kuulkaas kummia.
Me saatiin Wiima-siskon kasvattajalta video,
jossa sisko juttelee meille.
Paljon tuntukin olevan asiaa.
Kui noin piäneen koiraan mahtuu niin paljon juttuja?


Tota noin niin,
tää sisko on samanlainen höpöttelijä ku meijän äippäkin.
Mut missä se on?


Onk se täällä alla?


Voi hämmästys, ku sillä on pajon tarinaa.


Varsinainen papupatanen tai peipponen.
Ööö... aatelkaa kuamat,
millasta meillä polosilla pojilla on,
ku taloudessa on kaks höpisijää.
Hyvästi rauha ja hiljasuus.
Pitäsköhän meille miäspualisille rakentaa semmonen miäsluala,
johon on naisilla pääsy kiälletty.
Tai no joo, voi kyl tulla tarjoileen herksuja ja silleen.




lauantai 28. lokakuuta 2017

Lumituiskuja

Tuisku: Justiin joo, 
ny tuli miun maun mukaset säät.
Ihan parhautta!

Myrsky jäi nöpöttään portaille,
kun sillä on niin herkkä hipiä,
ettei se kestä märkää, lunta, tuulta, 
eikä mitään muutakaan hauskaa ja haasteellista säätä.
Mä lähdin lennossa lumihankeen mellastaan ja
tiätty kaikuvan ajohaukun kanssa.
Pitäähän sitä naapureille ilmottaa,
että nyt äkkiä kaikki pihalle nauttiin ensilumesta.


Lampeen oli tullu hyhmäkerros,
joten pallon upotus lampeen ei onnannu.
Mut ei se pelitahtia haitannu,
palloo pysty pyärittään puitten alla ja
ettiä umpihangesta.
Se vasta jännää puuhaa onkin.
Vällein joutuu kiärtään koko pihan
ennen ku pallo löytyy.
Kiarrokset suaritetaan tiätty innostunnu ajohaukku päällä.
Kimeellä äänellä, väittää äippä.


Mut kattokaa, miten äipän kottikset on jääny hankeen ypöttään.
On siinä meillä varsinainen puutarhaihminen!


Kaikki nyt kipinkapin nauttiin talvesta!


torstai 26. lokakuuta 2017

Mäyräkoirat somessa

Kuulkaas kummia.
Eilen paistateltiin hetki kuulusuudessa.
Alla oleva jämäkkä kuva,
missä me torhakkaana törötetään jättikivellä,
ja haistellaan peuran hajuja,
näytettiin YLE 1:n sääkuvana.
Kuvan nappas meijän Teemu-ensku tiistaina Renkoossa,
ku oltiin mettäilemässä ja hakemas havuja äipän kukkapyttyihin.


Äipän ottamassa kuvassa, alla, meil on veto päällä.
Ensku joutu jarruttaan meijän huimaa menoo,
ku saatiin vainu peuroista,
joten täs tulee todistettua,
että ei me aina olla pulkkia.
Pitää vaan osata antaa mäyrinkäiselle oikeenlaista tekemistä ja yllykettä.
Joo.


Eikä tässä viälä kaikki,
meinaan äipälle soitti YLEn toimittaja,
Kati Turtola,
joka kysy, että voiks hän käyttää meijän komeita sääkuvia jutussaan,
jossa kerrotaan mäyräkoiran moninaisista upeista ominaisuuksista.
Noh, äippä lupas, että voi käyttää,
ja lähettipä hän muutaman lisäkuvankin,
ja siten me päädyttiin sen jutun jatkoks,
niiku vähän vahingossa.

Jutskassa on mainittu meille tuttuja mäyrinkäisiä
kuten Iivari ja Sylvi.
Muutkin artikkelin mäyräkoirat vaikuttaa sopusilta ja laadukkailta.
Tosi onnistunnu selostus mäyräkoirista ja niitten orjista omistajista.
Meijän plokin sivupalkin kaikki koirat, olipa ne mäyräkoiria tai ei,
sekä kaikki kissat, ylläpitävät maailman parhaita plokeja.
Joo.


Pieni mäyräkoira mahtuu paremmin pieneen asuntoon 
– omapäisen koirarodun omistajat pitävät suosittuja sometilejä

Mäyräkoira on nappisilmäinen ja lyhytjalkainen koira, jolla on usein iso ego. 
Mäyräkoiran luonne määritellään avoimeksi, rohkeaksi, ystävälliseksi ja valppaaksi. 
Mäyräkoirien suositut sometilit ovat usein huumorilla höystettyjä.


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Reiluu ja reipasta menoo

Kiirettä on taas pitäny pitkin viikkoo.
Päivällä lenkuroidaan ja
iltasin leikitään oravanpiilotusta.
Aina löydetään.

 

Pihahommatkin tyällistää,
ku meijän pitää kirittää äippää,
ettei hän lähe kesken tyärupeemaan sisälle kahvitteleen.

Aamut alkaa olla pimeitä ja kylmiä.
Hirmeesti ei haluttas lähtee käpöttelemään,
mut äippä vaan pakottaa.
Onks reiluu?
NOT.

 

Toi keskimmäinen on se meijän uus sisko, Wiima.
Kasvattajan ottama kuva.



torstai 19. lokakuuta 2017

Vanhoja uutisia ja uusia kujeita

Vitsi vieköön, kun sunnuntaina paisto ja loisti.
Lähettiin tiätty retkelle ja kätköileen.


Meijän kunnassa on hirmeesti järviä ja vaelluskohteita.
Nyt tutustuttiin semmoseen polkuun,
mikä meni kannaksena kahen järven välissä,
Olipa jännää, kun vesi loiskui molemmilla sivuilla.


Äippä löysi keokätkön, tai no niin,
se oli kyl syykin, miks tänne reissulle lähettiin.
Kattokaa ku, tää oli 50. kätkö,
niin pitihän se noutaa loistokkaasta paikasta.
Joo.


Mut kyl me miähetkin tykättiin,
kuten ilmeistä huamaatte.
Tykkäisköhän se meijän Wiima-sisko retkeillä täällä?
Otetaan se joukkoomme ens kesänä,
tänä syksynä se on viäl niin piäni,
ettei se kyl jaksais tallustella tommosessa haasteelisessa maastossa.